Matkailu avartaa. Työskentely maineikkaassa ulkomaisessa yliopistossa näyttää sen sijaan kaventavan, suhteellisuudentajua nimittäin.
Muuta ei voi päätellä siitä, että varsin usein julkisuudessa esiintyy tutkijoita, jotka moittivat suomalaista yliopistolaitosta heikkolaatuiseksi verrattuna milloin mihinkin ulkomaiseen yliopistoon. Korkeimman kaiun sanoilleen saa, kun ulkomainen kokemus on hankittu Harvardin yliopistossa. Suuren päivälehden toimittaja on aina valmis tekemään jutun ison kuvan kanssa, kun haastateltavalla on painavaa sanottavaa suomalaisten yliopistojen opintoihin sitoutumattomista opiskelijoista ja innottomista opettajista.
Paljon on varmasti parannettavaa suomalaisissa yliopistoissa ja niiden opettajissa, tutkijoissa ja opiskelijoissa. Harvardin vertaaminen suomalaisiin yliopistoihin on kuitenkin täysin järjetöntä, sillä vertailtavat eivät ole lainkaan vertailukelpoisia.
Harvardin yliopisto sijaitsee lähellä Bostonia itse omistamallaan maa-alueella. Yliopisto omistaa itse asiassa noin 2000 hehtaaria maata. Maaomaisuus on kuitenkin vain osa yliopiston koko pääomasta, jonka arvo jopa näinä finanssimarkkinoiden ankarina aikoina ylittää 30 miljardia euroa. Tuon pääoman tuotto, lukukausimaksut, julkinen tuki ynnä muut tulonlähteet tuottavat Harvardin yliopistolle runsaan kolmen miljardin euron vuositulot.
Kolme miljardia euroa on samaa luokkaa kuin kaikki Suomen valtion tutkimukseen ja yliopisto-opetukseen vuodessa käyttämä raha yhteensä. Harvardissa tuolla summalla 1900 opettajaa opettaa 6 700 perustutkinto-opiskelijaa ja 12 300 jatko-opiskelijaa. Toki sillä kustannetaan myös huomattavaa tutkimusta – samoin kuin maksetaan palkkaa niille yli 12 000 henkilölle, joiden tehtävä on avustaa tieteellistä henkilöstöä tai hoitaa yliopiston hallintoa.
Suomalaisissa yliopistoissa työskentelee kaiken kaikkiaan noin 30 000 henkilöä ja opiskelee noin 150 000 perustutkinto-opiskelijaa ja 21 000 jatko-opiskelijaa. Jo nämä tiedot riittänevät osoittamaan, että Harvardin resurssointi on aivan eri planeetalta kuin suomalaisten yliopistojen.
Jotkut Amerikassa viisastuneet kuitenkin väittävät, että resurssit eivät ratkaise. Ongelma on kuulemma henkistä sorttia ja liittyy opiskelijoiden ja opettajien laatuun. Jos niin on, olisiko tässäkin otettava suhteellisuudentajun nimissä huomioon, että suomalaisten yliopistojen ensisijainen tehtävä on kouluttaa huomattava osa maan nuorisoikäluokista akateemisiksi kansalaisiksi. Harvardin etuoikeutena taas on rekrytoida niin opiskelijat kuin opettajatkin lähes koko maailmasta. Sen 300 000 elossa olevasta alumnista 50 000 asuu Yhdysvaltain ulkopuolella.
Harvardin vertaaminen suomalaiseen yliopistolaitokseen lienee siis lähinnä siellä käyneiden itsetehostusta. Miksi vertailun mielettömyyden osoittamiseen sitten kannatti käyttää tämäkin kolumni? Syy on hyvin yksinkertainen: tämän kaltaiset vertailut näyttävät houkuttelevan sekä poliittisia päätöksentekijöitä että päätöksiä valmistelevia virkamiehiä. Olisi suotavaa, että he tietäisivät, mistä puhuvat.
Jussi Vauhkonen
SATY:n pj
