Suomen akateemisten tutkijoiden yhdistyksen kevätkokous järjestetään keskiviikkona 10.3.2010 kello 18.00. Paikkana on Tieteentekijöiden liiton toimisto Pasilassa osoitteessa Ratapihantie 11, 6. krs. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Tervetuloa!
Uuden yliopistolain voimaantulon jälkeinen vuosi alkoi suurin piirtein niin kuin oli odotettavissa. Oulun yliopiston ulkopuolisenemmistöinen hallitus esitti Kajaaniin sijoitetun opettajankoulutuksen lakkauttamista ja käynnisti yt-neuvottelut. Yliopistosektorin työehtosopimuksen neuvottelut takkuilevat, ja työnantajapuolikin joutuu myöntämään, ettei sopimus ollutkaan mikään läpihuutojuttu. Näin vauhtiin päästyämme valtiosihteeri Heljä Misukan johtama työryhmä esitti lukukausimaksuja edistämään koulutusvientiä.
Yliopistolaitoksen tulevaisuuden näkökulmasta koulutusvientistrategia jättäisi toteutuessaan sekä TES- että yt-neuvottelut varjoonsa. Sivumennen voi myös todeta, että on silmiinpistävää miten hyvin ajatus koulutusviennistä sopii, paitsi kokoomuksen koulutuspolitiikkaan, myös puolueen yhä nihkeämpään ulkomaalaispolitiikkaan. Onhan se paljon hygieenisempää myydä insinööri- tai opettajankoulutusta Saudiarabiaan tai Kiinaan kuin houkutella Euroopan ulkopuolisista maista tulevia opiskelijoita Suomeen, edes maksaviksi asiakkaiksi.
Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että koulutuksesta voisi koskaan tulla edes Marimekon tai meijerituotteiden suuruinen vientituote. On kuitenkin odotettavissa, että hankkeeseen sijoitetaan sievoinen summa vienninedistämisrahaa. Hanke kiinnostanee myös yrityksiä, jotka voivat linkittää siihen muuta vientiä, ei vähiten teknologian alalta. Valtiosihteeri Misukan johtama työryhmä ehdottaakin, että koulutusvientiä edistämään perustetaan ”vahva vientiklusteri”, jota koordinoisi suomalaisyritysten kansainvälistymistä tukeva yhdistys Finpro (HS.fi 16.2.2010).
Ei ole mitenkään yllättävää, että yliopistojen strategiset johtajat haluavat keskenään kilpaillen rohmuta itselleen mahdollisimman paljon viennin ympärillä jaossa olevasta potista. Oulun yliopisto osoitti jo lainvalmistelun aikana suurta kiinnostusta maksulliseen koulutukseen, ja sen hallituksen nyt tekemät linjaukset pitää nähdä siinä valossa. Opettajankoulutuskin voisi olla paljon kannattavampaa bisnestä Kiinassa kuin Kajaanissa, ainakin niin kauan kuin vientitukea riittää. Tieteen välttämättömän, omaehtoisen ja sisäsyntyisen kansainvälisyyden näkökulmasta ajatus rahan ehdoilla toimivista globaaleista koulutusmarkkinoista on lähinnä groteski.
Opiskelija- ja henkilökuntajärjestöt ovat reagoineet alkuvuoden tapahtumiin asiankuuluvalla kritiikillä. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta totesi nopeasti ja yksikantaan, että kaikenmuotoiset lukukausimaksut romuttavat sivistysyhteiskunnan. Kriisiin ajautuneiden työehtosopimusneuvotteluiden vuoksi yliopistosektorin pääsopijajärjestöt nostavat työtaisteluvalmiutta voimallisemmin kuin vuosiin, herättäen henkiin yliopistotoimintaverkoston viime kevään mielenosoituksissa lanseeraaman iskulauseen ”Me olemme yliopisto”.
Tämän kevään TES-neuvottelut koskevatkin koko yliopistoyhteisöä enemmän kuin pelkät palkkaneuvottelut. Henkilökunnan palkankorotukset eivät sinänsä edistä akateemisia arvoja, kuten tutkimuksen vapautta ja kriittistä tutkimukseen perustuvaa opetusta. Mutta meneillään olevissa neuvotteluissa on keskeisesti kysymys opetus- ja tutkimushenkilökunnan työajan käytöstä. Työantajapuoli haluaa mm. siirtää kaikki tutkijat kokonaistyöajan piiriin tarjoamatta riittäviä tutkimusrauhaa takaavia suojasäännöksiä. Työntekijäjärjestöt vaativat, että työehtosopimukseen kirjataan kaikille tutkimusrahoituksella toimiville katto, joka selkeästi rajaisi miten paljon niin väitöskirjan tekijällä kuin akatemiatutkijalla voidaan teettää opetus- ja hallintotehtäviä. Työnantajapuoli tarjoaa huomattavan epämääräistä muotoilua ”kohtuullisessa määrin”.
Opetus- ja tutkimushenkilökunnan työajan käyttö näkyy suoraan opetuksen laadussa ja koskettaa siten läheisesti myös opiskelijoita. Mitä enemmän henkilökunnalla on mahdollisuuksia tutkia, sitä paremmin me voimme tarjota tutkimukseen perustuvaa korkeinta opetusta. Viime kädessä tämä on myös ainoa valttikortti, jolla voimme aidosti kansainvälistyä ja houkutella innokkaita opiskelijoita ja tieteentekijöitä Suomeen.
Pitää myös muistaa, ettei yliopistoyhteisöä ja sen arvojen toteutumista voi erottaa niistä taloudellisista realiteeteista, jotka säätelevät yhteisön jäsenten elämää. Yliopistoyhteisön sisäiset tuloerot ovat viime vuosikymmenen aikana kasvaneet vähintään yhtä reippaasti kuin muualla yhteiskunnassa. Uudessa yliopistolaissa ja sen mahdollistamissa strategioissa on paljon piirteitä, jotka takaavat, että tämä kehitys jatkuu vähintään nykyisen kaltaisena. Eriarvoistuminen ei ruoki me-henkeä ja siihen perustuvaa solidaarisuutta. Kun me kuitenkin haluamme rakentaa solidaarisuutta eriarvoisessa asemassa olevien kesken, niin meidän täytyy muistaa aloittaa ylhäältä päin. Vakinaisen henkilökunnan edustaja voi toivoa solidaarisuutta velaksi tai paskaduunien turvin epävarmaa tulevaisuutta kohti suuntaavalta opiskelijalta vasta sen jälkeen, kun hän on itse asettunut opiskelijoiden vaatimusten ja tavoitteiden taakse.
Yhteiskunnan eri ryhmien edunvalvonta on oleellinen osa politiikkaa, mutta jos politiikka on pelkkää edunvalvontaa, se muuttuu irvikuvakseen. Yliopistoyhteisössä pyritään usein ylittämään raadollisia eturistiriitoja viittaamalla yhteisiin akateemisiin arvoihin. Tämä strategia on kuitenkin tuhoon tuomittu. Ristiriidat eivät häviä mihinkään. Yhteisiä arvoja voi edistää vain tunnustaen, että eturistiriitoja on ja tulee olemaan jatkossakin. Vasta tältä pohjalta voi yrittää muotoilla koko yliopistoyhteisöä yhdistäviä poliittisia tavoitteita.
Martina Reuter
SATYn hallituksen jäsen
Akatemiatutkijoiden pääluottamusmies
27.1.2010
Hyvät SATY:n jäsenet
Työmarkkinavuosi 2010 on alkanut tiiviin työnteon merkeissä. Uudesta yliopistojen työehtosopimuksesta käydään parhaillaan neuvotteluja Yksityisen opetusalan työnantajaliiton ja henkilöstöjärjestöjen välillä. Meidän etujamme neuvottelupöydässä valvoo Julkisten alojen koulutetut JUKO ry. Neuvottelujen etenemistä voi seurata JUKOn ja Tieteentekijöiden liiton sivuilla osoitteissa www.juko.fi ja www.tieteentekijoidenliitto.fi.
Talviseminaari 2010
Tervetuloa SATY:n ja Suomen Akatemian yhteiseen talviseminaariin tiistaina 2.3. klo 12.30–16.00 Akatemian juhlasalissa (Vilhonvuorenkatu 6). Seminaari järjestetään nyt 9. kertaa, ohjelma on seuraavanlainen:
Perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen rajanvetoja.
Eläinfysiologian professori Kristian Donner: Perustutkimuksen arvo luonnontieteissä
Akatemiatutkija, tutkimusprofessori Mika Pantzar: Perustutkimusta tilaustyönä
Paneelikeskustelu tieteen tilasta ja tasosta, keskustelussa mukana johtava tutkija Stina Immonen (TKK), professori Otto Toivanen (HY), johtaja Paavo Löppönen (SA), johtaja Riikka Heikinheimo (TEKES) sekä paneelin puheenjohtajana akatemiatutkija Martina Reuter.
Talviseminaariin ilmoittaudutaan osoitteessa www.academyevents.fi tunnuksella (keycode) SATY2010.
SATY:n hallitus ja toimisto vuonna 2010
Marraskuun 25. päivänä pidetty yhdistyksen syyskokous valitsi puheenjohtajaksi vuodelle 2010 tutkija Jussi Vauhkosen
(Eläketurvakeskus) ja hallituksen jäseniksi tutkija Rolle Alhon (SSKH ja TY), projekti-päällikkö Liisa Husun (Hanken), johtava tutkija Stina Immosen (TKK), tutkijatohtori Marja Jalavan (HY), tutkijatohtori Aappo Kähösen (HY), tutkijatohtori Kirsti Lempiäisen (TaY), tutkija Anneli Miettisen (Väestöntutkimuslaitos), tutkimuspäällikkö Tiina Pensolan (Kuntoutussäätiö), akatemiatutkija Martina Reuterin ja tutkijatohtori Pajari Räsäsen (HY).
Jussi Vauhkonen toimii Tieteentekijöiden liiton hallituksen jäsenenä ja liiton nuorten tutkijoiden työryhmän puheenjohtajana. Martina Reuter toimii Tieteentekijöiden liiton hallituksen varajäsenenä.
SATY:n toimisto sijaitsee edelleen Tieteentekijöiden liiton tiloissa osoitteessa Ratapihantie 11, 00520 Helsinki. Siellä päivystää tiistaisin sihteeri Saara Moisio. Häneen voi ottaa yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen sihteeri@saty.info tai puhelimitse numeroon
(09) 877 6274. Puheenjohtajan tavoittaa sähköpostitse osoitteesta puheenjohtaja@saty.info tai puhelimitse numerosta 050 353 3444.
Muistattehan seurata myös SATY:n verkkosivuja osoitteessa www.saty.info. Sieltä löytyy ajankohtaisten tiedotteiden ohella hallituksen jäsenten kolumneja, yhdistyksen toimintasuunnitelmia ja -kertomuksia ynnä muuta kiintoisaa.
Toivotan menetyksellistä ja onnellista alkanutta vuotta!
Jussi Vauhkonen
puheenjohtaja
Tammikuun 2010 alusta lähtien sihteeri on paikalla Saty:n toimistossa tiistaisin klo 8-16. Poikkeukset toimistoajoissa ilmoitetaan tällä sivulla.
Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2010!
On kenties tullut aika tarkastella sanojen ja tekojen suhdetta, kun uusi yliopistolaki on alkanut saada tuntuvia ilmenemismuotoja syksyn aikana pikatahdissa käsitellyissä eri yliopistojen johtosäännöissä. Mitä vaikutuksia niillä on tieteen ja sitä tekevien tutkijoiden kannalta?
Yliopistolain uudistusta, joka tekee niistä julkisoikeudellisia yhteisöjä tai säätiöitä, markkinoitiin yliopistojen autonomian lisääntymisenä. Helsingin yliopiston sivuilla tämän todetaankin ensin merkitsevän ”lisääntyvää taloudellista liikkumavaraa”, sekä vielä merkittävämmin ”oikeutta harjoittaa itsenäistä henkilöstöpolitiikkaa”. Tämän jälkeen sitten katsotaan, että uudistus antaa ”mahdollisuuden kehittää tutkimusta ja opetusta yhä korkeatasoisemmaksi” ja että Helsingin yliopistosta voi tulla ”yksi maailman parhaista monitieteisistä tutkimusyliopistoista”.
Periaatteiden tasolla yliopiston johdon tukema tulkinta autonomiasta sellaisena, että se _velvoittaisi_ valitsemaan ulkopuolisen enemmistön yliopistojen hallituksiin, herätti jo niin vakavaa huolta, että eduskunnan perustuslakivaliokunnan oli muutettava lakiesitystä tältä osin. Kolumnissaan 8.9. Kari Raivio pyrkii edelleen kiistämään tämän ongelman, samoin kuin eturyhmäedustuksen oikeutuksen yliopiston hallituksen jäseniltä, joiden tulisi antaa ehdoton etusija ”yliopiston kokonaisedulle”. Melko avoin yritys heittää edustuksellinen demokratia yli laidan.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä, yliopistodemokratian alemmilla tasoilla? Tähän asti käytäntö oli, että kaikki yli puoli vuotta yliopistolla työhuonetta pitäneet olivat äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia. Sinänsä johdonmukaisesti Helsingin yliopiston hallitus kokouksessaan 8.10. päätti sulkea alle vuoden työsuhteessa olevat, sekä _kaikki apurahatutkijat_ äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden ulkopuolelle yliopiston tiedekunta- ja laitosedustuksesta. Väitöskirjatutkimusta tekevät ”alennettiin” opiskelijakategoriaan.
Tätä päätöstä voi luonnehtia ristiriitaiseksi, haitalliseksi, tai muuten vain potkuksi hampaisiin, mitä tulee ”tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseen” ja ”monitieteisyyteen”, moniarvoisuudesta nyt puhumattakaan.
Ensiksikin, sen pohjalta suljetaan vaikuttamisen ulkopuolelle eräs merkittävä tiedeyhteisön ryhmä, jonka tutkimus- sekä opetustyön tulos silti kelpaa yliopistolle, kun rahoitusta haetaan ulkopuolelta tai jaetaan opetusministeriön rahoitusosuutta. Toiseksi, päätös kumoaa pohjan monitieteisestä ja –arvoisesta, useista lähteistä rahoituksensa saavasta tutkimuksesta. Tämä on sitäkin epäjohdonmukaisempaa, kun apurahalla tehtävän tutkimuksen asemaa on tämän vuoden alusta viimein parannettu lailla niin, että yli 4kk apurahoista kertyy eläkettä. Tässä on kenties nähtävissä Helsingin yliopiston kiitos tutkimusta ja kulttuuria merkittävästi rahoittaneille eri säätiöille. Lopuksi päätös on täysin asiantuntematon jo sen takia, että ”apurahatutkija” ei ole geneettinen kategoria, joka säilyy ihmisellä ikuisesti. Yliopistojen pätkätyömaailmassa saman ihmisen rahoitus ja tehtävät vaihtuvat jatkuvasti muutaman vuoden säteellä apurahatutkijasta työsuhteiseen, sijaiseen tai projektitutkijaan. Menettääkö tutkija pätevyytensä ja kokemuksensa siirtyessään apurahalle?
Iskulauseistaan huolimatta ”Uljas uusi yliopisto” näyttäisi ensisijaisesti vannovan hallinnollisen ja tieteellisen keskittämisen sekä kustannustehokkuuden nimiin. Jos tieteen tekeminen ei tähän sovi, sitä pahempi sille. Toiseksi se näyttäisi pelkäävän aidosti innovaatioita, silloin kun ne perustuvat moniarvoisuuteen ja -tieteisyyteen sekä edustukselliseen demokratiaan.
Aappo Kähönen
SATY:n hallituksen jäsen
Suomen akateemisten tutkijoiden yhdistys ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään keskiviikkona 25.11.2009 klo 18.00. Paikkana on Kongressikeskus Paasitornin kokoushuone 401, Paasivuorenkatu 5 A, Helsinki. Kaikki yhdistyksen jäsenet ovat tervetulleita kokoukseen.
Sihteeri päivystää 7.10.2009 alkaen Satyn toimistossa klo 8 – 16. Päivä ja aika pysyvät samana vuoden loppuun asti. Yllättävät muutokset päivitetään nettisivuille.
Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen opiskelijat Paavo Manninen ja Helena Vuokko saivat Työelämään orientoivat opinnot -kurssilla tehtäväkseen haastatella ”oppiaineestamme valmistuneita henkilöitä kartoittaakseen työelämämahdollisuuksia opiskelun jälkeen”. Vastasin heidän kysymyksiinsä 10. joulukuuta 2008 tutkijanuran näkökulmasta. Kahdentoista hyvän kysymyksen jatkoksi liitin yhden omani.
Paavon ja Helenan kysymykset koskivat muun muassa opintojeni ja opiskeluaikaisen toiminnan antamia valmiuksia ja hyötyjä työelämään siirtyessäni, uusia taitoja, joita jouduin hankkimaan työurani alussa, sitä miten sain ensimmäisen työpaikkani maisteriksi valmistumisen jälkeen ja lopulta myös erityisesti tutkijanuraan liittyviä asioita, kuten tutkijantyön edellyttämää osaamista ja valmiuksia, tutkimustyön suhdetta opetustyöhön, sekä työn ja vapaa-ajan, erityisesti tutkijantyön ja perhe-elämän sovittamista toisiinsa. Edelleen, koska haastattelijat tiesivät jonkin verran tekemisistäni ennalta, he kysyivät myös toiminnastani TATUSOTU-ryhmässä ja ”visiotani tutkijoiden tulevaisuudesta”. Vastasin tähän lyhyesti, että ”toimin ammattijärjestössä (SATY) ja TATUSOTUssa sen takia, että tutkimuksen vapaus ja itsenäisyys sekä sosiaalis-taloudelliset edellytykset paranisivat eivätkä ainakaan muuttuisi huonompaan suuntaan” ja että tämän ”vision” ylläpitämiseen tarvitaan tiettyä kriittistä optimismia.
Monet kysymyksistä pakottivatkin minut paljastamaan tietyn optimismin, ellei sitten peräti naiivin asenteen omassa opiskeluaikaisessa suhtautumisessani tutkijanuran mahdollisuuteen. Edellisen laman aikana keskityin nimenomaan opiskeluun, osallistumatta ainejärjestö- ja osakuntatoimintaan, arvioimatta minkälaisesta aineyhdistelmästä olisi hyötyä ellen onnistukaan pääsemään tutkijanuralle, panostamatta kesätöihin, hankkimatta määrätietoisesti sellaisia erityistaitoja jotka auttaisivat sijoittumaan työelämään yliopistomaailman ulkopuolella. Toisaalta myös uskoin vakaasti että humanistihyveiden, kriittisen ajattelun, argumentaation, monipuolisen kielitaidon, luku- ja kirjoitustaidon kehittäminen kannattaisivat jo sellaisinaankin, myös muuta kuin akateemista työtä hakiessa. Niinpä jouduin nyt kysymyksiin vastatessani esittämään asioita patriarkaalisella periaatteella joka kuuluu: ”Älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää niin kuin minä sanon.” Olenhan itse vuosien varrella kokenut erilaisiin pätkä- ja silpputöihin, niiden hakemiseen, töitä vaille ja joskus jopa työttömän työnhakijan statusta vaille jäämiseen sisältyvän riemun ja autuuden.
Viimeisen kysymyksen asetin tosiaan itse. Seuraavasti: ” Lisäisin itse vielä kysymyksen nro. 13: Mitä vastaisin opiskelijalle, joka kysyy kannattaisiko hänen ryhtyä tutkijaksi?” Ja vastasin itse näin: ”Ei missään tapauksessa. Jos sinun täytyy sitä kysyä, unohda koko juttu. On surkeaa jos jatko-opiskelijaksi ja tutkijantyöhön ajaudutaan vaikkapa muiden vaihtoehtojen puutteessa tai kun ei oikein muutakaan päähän pälkähdä. Ja opinnoissa kannattaa alun pitäen pohtia sellaisia sivuaineita, joista on todennäköistä hyötyä työllistymisessä valmistumisen jälkeen, eikä ainoastaan jatko-opintoja ajatellen. Itse en niinkään panostaisi ’tutkijanuran houkuttelevuuteen’ vaan siihen, että niille, jotka oikeasti sydämensä kyllyydestä ja ajatuksella uralle pyrkivät, taataan kunnolliset työskentelyn edellytykset (taloudelliset edellytykset, uran jatkuvuus, jne.).”
Nimenomaan ”tutkijauran houkuttelevuus” on tyhjää sanahelinää niin kauan kun alansa etevimmät, niin kansallisesti kuin kansainvälisesti tunnustetut nuoret ja vanhemmatkin tutkijat, sekä tohtorikoulutettavat että jo valmiit tohtorit joutuvat elämään jatkuvassa epävarmuudessa, lyhyiden rahoituspätkien varassa ja keskittymään suureksi osaksi johonkin muuhun kuin varsinaiseen tutkimustyöhön, akatemian ulkopuolelta ympättyjen, ulkokohtaisien tulospaineiden alla.
Pajari Räsänen
SATY:n hallituksen jäsen
Tieteentekijöiden liitto järjestää seminaarin YLIOPISTO UUDISTUU – TEE PÄIVÄNVALOA KESTÄVÄ TYÖSOPIMUS 14.9. klo 14.00 – 16.00 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa (Fabianinkatu 33, 4 krs.). Lisää tietoa ohjelmasta ja ilmoittautumisesta löytyy Tieteentekijöiden liiton nettisivulta.
Sihteeri Riikka Taavetti on siirtynyt uusiin haasteisiin. Riikan paikalla on elokuun lopusta alkaen aloittanut Saara Moisio. Puhelinpäivystys on syyskuun alusta alkaen keskiviikkoisin klo 12.30-16.30.
