Yliopistolakiuudistus

Kolumni: Ensimmäinen kevät

Uuden yliopistolain voimaantulon jälkeinen vuosi alkoi suurin piirtein niin kuin oli odotettavissa. Oulun yliopiston ulkopuolisenemmistöinen hallitus esitti Kajaaniin sijoitetun opettajankoulutuksen lakkauttamista ja käynnisti yt-neuvottelut. Yliopistosektorin työehtosopimuksen neuvottelut takkuilevat, ja työnantajapuolikin joutuu myöntämään, ettei sopimus ollutkaan mikään läpihuutojuttu. Näin vauhtiin päästyämme valtiosihteeri Heljä Misukan johtama työryhmä esitti lukukausimaksuja edistämään koulutusvientiä.

Yliopistolaitoksen tulevaisuuden näkökulmasta koulutusvientistrategia jättäisi toteutuessaan sekä TES- että yt-neuvottelut varjoonsa. Sivumennen voi myös todeta, että on silmiinpistävää miten hyvin ajatus koulutusviennistä sopii, paitsi kokoomuksen koulutuspolitiikkaan, myös puolueen yhä nihkeämpään ulkomaalaispolitiikkaan. Onhan se paljon hygieenisempää myydä insinööri- tai opettajankoulutusta Saudiarabiaan tai Kiinaan kuin houkutella Euroopan ulkopuolisista maista tulevia opiskelijoita Suomeen, edes maksaviksi asiakkaiksi.

Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että koulutuksesta voisi koskaan tulla edes Marimekon tai meijerituotteiden suuruinen vientituote. On kuitenkin odotettavissa, että hankkeeseen sijoitetaan sievoinen summa vienninedistämisrahaa. Hanke kiinnostanee myös yrityksiä, jotka voivat linkittää siihen muuta vientiä, ei vähiten teknologian alalta. Valtiosihteeri Misukan johtama työryhmä ehdottaakin, että koulutusvientiä edistämään perustetaan ”vahva vientiklusteri”, jota koordinoisi suomalaisyritysten kansainvälistymistä tukeva yhdistys Finpro (HS.fi 16.2.2010).

Ei ole mitenkään yllättävää, että yliopistojen strategiset johtajat haluavat keskenään kilpaillen rohmuta itselleen mahdollisimman paljon viennin ympärillä jaossa olevasta potista. Oulun yliopisto osoitti jo lainvalmistelun aikana suurta kiinnostusta maksulliseen koulutukseen, ja sen hallituksen nyt tekemät linjaukset pitää nähdä siinä valossa. Opettajankoulutuskin voisi olla paljon kannattavampaa bisnestä Kiinassa kuin Kajaanissa, ainakin niin kauan kuin vientitukea riittää. Tieteen välttämättömän, omaehtoisen ja sisäsyntyisen kansainvälisyyden näkökulmasta ajatus rahan ehdoilla toimivista globaaleista koulutusmarkkinoista on lähinnä groteski.

Opiskelija- ja henkilökuntajärjestöt ovat reagoineet alkuvuoden tapahtumiin asiankuuluvalla kritiikillä. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta totesi nopeasti ja yksikantaan, että kaikenmuotoiset lukukausimaksut romuttavat sivistysyhteiskunnan. Kriisiin ajautuneiden työehtosopimusneuvotteluiden vuoksi yliopistosektorin pääsopijajärjestöt nostavat työtaisteluvalmiutta voimallisemmin kuin vuosiin, herättäen henkiin yliopistotoimintaverkoston viime kevään mielenosoituksissa lanseeraaman iskulauseen ”Me olemme yliopisto”.

Tämän kevään TES-neuvottelut koskevatkin koko yliopistoyhteisöä enemmän kuin pelkät palkkaneuvottelut. Henkilökunnan palkankorotukset eivät sinänsä edistä akateemisia arvoja, kuten tutkimuksen vapautta ja kriittistä tutkimukseen perustuvaa opetusta. Mutta meneillään olevissa neuvotteluissa on keskeisesti kysymys opetus- ja tutkimushenkilökunnan työajan käytöstä. Työantajapuoli haluaa mm. siirtää kaikki tutkijat kokonaistyöajan piiriin tarjoamatta riittäviä tutkimusrauhaa takaavia suojasäännöksiä. Työntekijäjärjestöt vaativat, että työehtosopimukseen kirjataan kaikille tutkimusrahoituksella toimiville katto, joka selkeästi rajaisi miten paljon niin väitöskirjan tekijällä kuin akatemiatutkijalla voidaan teettää opetus- ja hallintotehtäviä. Työnantajapuoli tarjoaa huomattavan epämääräistä muotoilua ”kohtuullisessa määrin”.

Opetus- ja tutkimushenkilökunnan työajan käyttö näkyy suoraan opetuksen laadussa ja koskettaa siten läheisesti myös opiskelijoita. Mitä enemmän henkilökunnalla on mahdollisuuksia tutkia, sitä paremmin me voimme tarjota tutkimukseen perustuvaa korkeinta opetusta. Viime kädessä tämä on myös ainoa valttikortti, jolla voimme aidosti kansainvälistyä ja houkutella innokkaita opiskelijoita ja tieteentekijöitä Suomeen.

Pitää myös muistaa, ettei yliopistoyhteisöä ja sen arvojen toteutumista voi erottaa niistä taloudellisista realiteeteista, jotka säätelevät yhteisön jäsenten elämää. Yliopistoyhteisön sisäiset tuloerot ovat viime vuosikymmenen aikana kasvaneet vähintään yhtä reippaasti kuin muualla yhteiskunnassa. Uudessa yliopistolaissa ja sen mahdollistamissa strategioissa on paljon piirteitä, jotka takaavat, että tämä kehitys jatkuu vähintään nykyisen kaltaisena. Eriarvoistuminen ei ruoki me-henkeä ja siihen perustuvaa solidaarisuutta. Kun me kuitenkin haluamme rakentaa solidaarisuutta eriarvoisessa asemassa olevien kesken, niin meidän täytyy muistaa aloittaa ylhäältä päin. Vakinaisen henkilökunnan edustaja voi toivoa solidaarisuutta velaksi tai paskaduunien turvin epävarmaa tulevaisuutta kohti suuntaavalta opiskelijalta vasta sen jälkeen, kun hän on itse asettunut opiskelijoiden vaatimusten ja tavoitteiden taakse.

Yhteiskunnan eri ryhmien edunvalvonta on oleellinen osa politiikkaa, mutta jos politiikka on pelkkää edunvalvontaa, se muuttuu irvikuvakseen. Yliopistoyhteisössä pyritään usein ylittämään raadollisia eturistiriitoja viittaamalla yhteisiin akateemisiin arvoihin. Tämä strategia on kuitenkin tuhoon tuomittu. Ristiriidat eivät häviä mihinkään. Yhteisiä arvoja voi edistää vain tunnustaen, että eturistiriitoja on ja tulee olemaan jatkossakin. Vasta tältä pohjalta voi yrittää muotoilla koko yliopistoyhteisöä yhdistäviä poliittisia tavoitteita.

Martina Reuter

SATYn hallituksen jäsen

Akatemiatutkijoiden pääluottamusmies

Jäsenkirje 2/2009

Jäsenkirje 2/2009
17.6.2009

Hyvät SATY:n jäsenet

Uusi yliopistolaki

Eduskunta teki hallituksen esitykseen ratkaisevan tärkeitä muutoksia, kun se hyväksyi uuden yliopistolain 16.6.2009. Sekä sivistysvaliokunta että perustuslakivaliokunta ottivat tehtävänsä vakavasti ja kuulivat – ja myös kuuntelivat! – lukuisia asiantuntijoita niin yliopistoista kuin niiden ulkopuoleltakin. Myös SATY:llä oli kunnia tulla kutsutuksi sivistysvaliokunnan kuultavaksi.

Vaikka yliopistolaki paranikin eduskuntakäsittelyssä, ei nyt ole oikea hetki jäädä lepäämään laakereilleen. Uusimuotoiset yliopistot käynnistävät vauhdilla toimintaansa, ja eräistä yliopistoista on kuulunut myös melko erikoisia uutisia. Aivan kaikkialla ei ole muistettu kolmikantaisen päätöksenteon olevan myös uusien yliopistojen hallinnon ydin.

SATY:n jäseniä on mukana monien yliopistojen hallintoelimissä Toivotan heille kaikille onnea ja menestystä tärkeissä tehtävissään.
SATY:n ja Tieteentekijöiden liiton luottamus- ja toimihenkilöt ovat aina käytettävissänne!

Laki Suomen Akatemiasta

Kuluneen kevään toinen SATY:n kannalta merkittävä lainsäädäntöhanke, Suomen Akatemiaa koskeva laki jäi odottamaan syyskautta.
Sivistysvaliokunta ei ehtinyt käsitellä asiaa muiden kiireidensä vuoksi. Valiokunta kuuli toukokuussa muutamia asiantuntijoita, joukossa jälleen SATY:n edustus, mutta varsinainen käsittely jää alkusyksyyn.

SATY kanta on edelleen se, että akatemiatutkijoiden siirtäminen yliopistojen palvelukseen ei ole perusteltua. Sivistysvaliokunnalle jättämämme lausunnon voitte lukea kokonaisuudessaan SATY:n verkkosivuilta.

Toivotan kaikille SATY:n jäsenille rentouttavaa ja virkistävää kesää!

Jussi Vauhkonen
puheenjohtaja( a )saty.info

SATY eduskunnassa: Akatemian tutkijanvirat säilytettävä

Eduskunnan sivistysvaliokunnalle
Asia: Hallituksen esitys 27/2009 laiksi Suomen Akatemiasta, asiantuntijakuuleminen 6.5.2009

Suomen akateemisten tutkijoiden yhdistys (SATY) lausuu kunnioittaen seuraavaa.

Akatemiatutkijan ja akatemiaprofessorin määräaikaisista viroista muodostuvaa Suomen Akate-mian tutkijanvirkajärjestelmää on sekä kansainvälisissä että kotimaisissa arvioinneissa pidetty Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen parhaiten toimivana välineenä. Hallituksen esitys mer-kitsee tämän tutkijanvirkajärjestelmän lakkauttamista. Järjestelmän lakkauttamisen tiedepoliittisia ja oikeudellisia vaikutuksia ei lainkaan arvioida hallituksen esityksessä. Hallituksen esitys olisi siksi valmisteltava uudelleen.

Eri työnantaja on tiedepoliittisesti perusteltua
Tieteen uusiutumisen kannalta on tärkeää, että akatemiatutkijoiden ja -professorien palvelussuhde on Suomen Akatemiaan. Yliopistojen laitos- ja oppiaineorganisaatio rakentuu väistämättä konservatiiviseksi, koska tieteellinen tutkimus ja korkein opetus edellyttävät yhä syvenevää erikoistumista ja keskittymistä. Riippumattomuus yliopiston organisaatiosta takaa mahdollisuuden esittää uusia tulkintoja silloinkin, kun ne ovat ristiriidassa yliopisto-organisaatiossa vakiintuneiden näkemysten kanssa. Suomen Akatemian tutkijanvirka mahdollistaa tutkimusympäristön vaihtamisen kesken kauden. Tutkimusmäärärahaan perustuva palvelussuhde yliopistoon ei mahdollistaisi tällaista menettelyä.

Sopimusmenettely on epävarma
Hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että tutkijoiden riippumattomuus voidaan turvata sopimusmenettelyllä yhtäältä työmarkkinaosapuolten ja toisaalta Suomen Akatemian ja tutkimuksen suorituspaikan kesken. Tämä on oikeudellisesti ongelmallinen lähtökohta. Ensinnäkin yliopistojen palkkausjärjestelmässä akatemiatutkijoita olisi kohdeltava muusta opetus- ja tutkimushenkilöstöstä poikkeavalla tavalla, mitä voidaan pitää kyseenalaisena työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Toiseksi työnantajan työnjohtovaltaa heihin nähden olisi rajoitettava Suomen Akatemian rahoituspäätöksen ehtojen nojalla. On epäselvää, millä tavoin viranomaisen tekemä päätös voisi sivuuttaa työsopimuslakiin perustuvat työnantajan oikeudet.

Tutkijanvirat on säilytettävä Suomen Akatemiassa
SATY pitää erittäin tärkeänä ja perusteltuna, että nykyiset akatemiatutkijan ja akatemiaprofessorin virat säilytetään Suomen Akatemiassa.

Jos tutkijanvirkajärjestelmä lakkautetaan, on SATYn näkemyksen mukaan Suomen Akatemiaa koskevaa lakia muutettava siten, että Akatemian hallitukseen lisätään Akatemian rahoituksella työskentelevää tutkijakuntaa edustava jäsen. Tällä tavoin voidaan osin korvata sitä tiedonkulun heikkenemistä, joka väistämättä seuraisi tutkijanvirkajärjestelmän lakkauttamisesta.

Jussi Vauhkonen, puheenjohtaja

Akatemian rahoitus uudistuvassa yliopistossa -seminaari 2.12.

SATY, Tieteentekijöiden liitto ja Professoriliitto järjestävät yhteisen seminaarin Suomen Akatemian asemasta yliopistouudistuksessa. Seminaari pidetään tiistaina 2.12.2008 klo 13–16 Suomen Akatemian juhlasalissa (Vilhovuorenkatu 6, Helsinki)

Ohjelma

13.00 Tilaisuuden avaus
Puheenjohtaja Jussi Vauhkonen, SATY

13.10 Perustutkimuksen parhaaksi?
Kokemuksia tutkijanuralta:
Akatemiatutkija Sara Heinämaa, Helsingin yliopisto
Akatemiaprofessori Kari Rissanen, Jyväskylän yliopisto
Johtaja, professori Juha Sihvola, Helsingin yliopisto

14.00 Mitä opetusministeriö tavoittelee?
Johtaja Anita Lehikoinen, opetusministeriö

14.40 Kahvitarjoilu

15.00 Yliopistojen profiloituminen vs. tutkimuksen vapaus?
Paneelissa:
Vararehtori Johanna Björkroth, Helsingin yliopisto
Johtaja Leena Vestala, opetusministeriö
Tutkijatohtori Kirsti Lempiäinen, Tampereen yliopisto
Terveyden tutkimuksen toimikunnan puheenjohtaja, professori Kalervo Väänänen, Suomen Akatemia

Seminaarin puheenjohtajana toimii Kansallisarkiston pääjohtaja, dosentti Jussi Nuorteva.

Ilmoittautuminen viimeistään 26.11. osoitteeseen sihteeri@saty.info.

Tervetuloa!

Tutkijanaiset ja uudistuva yliopisto -seminaari 25.11.

Helsingin Tutkijanaiset ja SATY järjestävät yhteisen seminaarin otsikolla Tutkijanaiset ja uudistuva yliopisto. Seminaari pidetään tiistaina  25.11.2008 klo 14 – 18 Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki).

Ohjelma

14.00 Avaus

14.15 Celebrations and Challenges for Gender Equality in Higher Education, Professor Louise Morley, University of Sussex, UK

Comments: Dr Kirsti Lempiäinen, Finnish Association of Academic Researchers and University of Tampere

Keskustelua

15.30 Kahvi

16.00 Uusi yliopistopolitiikka – sukupuoletonta ja tasa-arvoista? Professori Päivi Naskali, Lapin yliopisto

Kommenttipuheenvuoro: Dosentti Johanna Niemi, Helsingin tutkijanaiset ry ja Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos

Keskustelua

17.45 Seminaarin päätössanat

Tilaisuus on kaikille avoin, ei erillistä ilmoittautumista. Tervetuloa!

Kolumni: Valta yliopistolaisille!

Yliopistouudistuksen ideologiset pohjavirrat huuhtelevat monia muitakin rantoja kuin korkeimman opetuksen ja tutkimuksen. Yliopistouudistuksessa sanotaan olevan kysymys vallan antamisesta yliopistoille. Paavo Haavikon ja Aulis Sallisen Ratsumiestä mukaillen voi kysyä, kuka saa vallan, kun yliopisto sen saa.

Autonomisten yliopistojen hallinto on tähän asti perustunut vaalimenettelyn tuomalle legitimiteetille. Sen ideaalina on ollut sama tasa-arvoisten kansalaisten oikeus ilmaista tahtonsa, jolle valtiollinen edustuksellinen demokratiakin perustuu. Siksi yliopistoa on voitu kutsua korkealentoisesti oppineiden tasavallaksi.

Historiallisesti kehitys yliopistoissa on kulkenut samaan suuntaan kuin yhteiskunnassa laajemminkin: kansalaisuus on laajentunut, useammat ovat saaneet äänioikeuden. Siinä missä valtiollinen ja kunnallinen äänioikeus ovat laajentuneet maata omistavien miesten joukkoa laajemmalle, ovat yliopistossa äänen saaneet muutkin kuin professorit. Ideaalinen oppineiden tasavalta ei ole tosiasiassa toteutunut yliopistoissa – aivan kuten täydellisesti tasa-arvoinen yhteiskuntakin on vielä saavuttamatta yhtäläisistä kansalaisoikeuksista huolimatta.

Tärkeää on kuitenkin kiinnittää huomiota itse periaatteeseen: demokraattisesti hallitun, autonomisen yliopiston johdon on nautittava johdettaviensa luottamusta. Luottamuksen menettämisen pitäisi näin ollen merkitä myös johtoaseman menettämistä.

Luottamuksen menettäminen on ilmaisuna tutumpi yrityselämästä, jossa se yleensä ilmoitetaan syyksi, kun toimitusjohtajalle näytetään ovea. Toimivan johdon on nautittava osakeyhtiön hallituksen luottamusta, ja hallituksen puolestaan saatava valtuutensa omistajilta. Osakkeenomistajilla taas on olemassa selvästi määritelty keino osoittaa hallitukselle, ettei se enää nauti luottamusta. Tietty osakkeenomistajien joukko voi määrämuodoin kutsua koolle yhtiökokouksen, jossa hallitus voidaan vaihtaa, jos omistajien enemmistö tunnistaa vaihtamisessa yhteisen etunsa.

Tästä asetelmasta seuraa, että osakeyhtiön luottamuselimissä olennainen kysymys on hallituksen jäsenten riippumattomuus osakeyhtiön toimihenkilöistä ja yhtiön päivittäisestä toiminnasta. Osakeyhtiön omistajan näkökulmasta hallituksen jäsenten ”ulkopuolisuus” on tärkeä arvo, sillä siten pyritään takaamaan omistajien viimeinen sana silloin, kun yhtiön palveluksessa olevien (materiaalinen) etu ei vastaa sen omistajien (materiaalista) etua.

Pörssiyhtiöiden hallinto, ns. corporate governance, on ollut yliopistouudistuksen puuhamiesten ja -naisten mielessä, kun on pohdittu, kuinka suuri osa uusien julkisoikeudellisten laitosten hallitusten jäsenistä olisi oltava ns. ulkopuolisia. Tähän astihan kaikkien yliopistojen hallituksissa (Helsingissä konsistorissa) on ollut yksi tai kaksi ulkopuolisena nimitettyä jäsentä. Esimerkiksi Kuopion yliopiston hallituksessa ulkopuolisen katseen tuo kauppakamarin toimitusjohtaja, Tampereen yliopistossa Kansallisoopperan pääjohtaja.
Ulkopuolisuus on tässä yhteydessä merkinnyt sitä, että asianomainen hallituksen jäsen ei ole yliopiston toimen tai viran haltija. Ulkopuolisuus ei kuitenkaan merkitse sitä, että henkilö tai hänen edustamansa taho ei olisi niin sanottu stake holder, eli osallinen yliopiston toiminnan tuloksista. Erityisesti elinkeinoelämän edunvalvojat ovat pikemminkin pyrkineet pääsemään yhä vahvemmin osaksi yliopistojen elämää ja kaikkea muuta kuin ulkopuolisiksi.

On helppo huomata, että yliopistoilla ei ole osakkeenomistajia eikä hallinnon ulkopuolisten jäsenten asemaa voikaan legitimoida samalla tavoin kuin osakeyhtiön hallituksen riippumattomien jäsenten. Niinpä sekä opetusministeriö että elinkeinoelämän edustajat puhuvat epämääräisesti ”muun yhteiskunnan näkökulmien” tuomisesta yliopistojen päätöksentekoon. Kun lakiluonnos kuitenkin samalla korostaa korostamasta päästyäänkin johtamisen ja johtajien (vai Johtajan?) vahvistamista, on yhteys selvä. Yliopistouudistus on – tietoinen tai tiedostamaton – osa pyrkimystä romuttaa kaikki (pörssi)kapitalismille vieraat päätöksenteon logiikat.

Kyseessä voisi tietysti olla vain ajatusvirhe, lapsus. Sen, että kyseessä kuitenkin on puhdas vallankaappausyritys, paljastaa se, että ”ulkopuolisten” enemmistöä ajavat tahot eivät tahdo omaksua osakeyhtiön mallia loppuun saakka. Silloin olisi nimittäin päätettävä myös menettelyistä, joilla yliopiston hallituksen voi vaihtaa. Ja nimenomaan sellaisista menettelyistä, joilla yliopistolaiset voivat ilmaista epäluottamuksensa hallituksen toimintaan – muutoin opetusministerin hehkuttama autonomia ei kelpaa enää edes viikunanlehdeksi.

Palaan Ratsumiehen kysymykseen. Haluaako valtiovalta todellakin, että Johtaja isolla kirjaimella saa vallan, kun se yliopistolle annetaan? Viimeisen sanan tässä asiassa lausuvat kansanedustajat. Toivokaamme, että korkeimman vallan käyttäjiä nuo jäljet pelottaisivat, ja valta yliopistoissa annettaisiin yliopistolaisten omiin käsiin.